Lajiaan viides Unbroken kilpailu käytiin lokakuun 26. ja 27. päivä Espoossa. Tapahtumapaikkana perjantaina toimi Paloheinän ulkoilualue ja lauantain kilpailu käyntiin Tapiolan urheiluhallilla. Kaksipäiväinen kilpailu oli tapahtumahistorian rankinpia, varsinkin perjantain osalta. Perjantain lajit olivat:
Laji 1
Porrasjuoksu
noin 25-40 sekunnin pyrähdys Paloheinän rappusia aikaa vastaan
Laji 2
Kettlebell DT
6 minuutin AMRAP, eli niin monta toistoa kuin mahdollista:
12 yhdenkäden maastavetoa kahvakuulalla
9 yhdenkäden rinnallevetoa riipusta kahvakuulalla
6 yhdenkäden työntöä kahvakuulalla
(32/24/16kg)
Kierros suoritettiin ensin toisella kädellä kokonaan ja perään toisella. Mikäli kuulan laski maahan, joutui kiertämään lyhyen sakkoringin juosten.
Laji 3
6,6km maastojuoksu
Maastojuoksu tapahtui pururadalla, jonka maasto oli erittäin haastava nousuineen ja laskuineen.
Lauantain kilpailu jatkui seuraavilla lajeilla:
Laji 4
Jumping Diane
Aikaa vastaan:
21-15-9
Käsiseisontapunnerrukset
Maastaveto 100/70
Kierrosten jälkeen 30 tuplahyppyä narulla
Aikakatto 8 minuuttia
Laji 5
A. Chicken legs
Aikaa vastaan:
15-12-9/12-9-6
Kaloreita concept 2 pyörällä
Boksin yli hyppyjä 60/50cm
B. Thunder thighs
Yhden toiston maksimi rinnalleveto + etukyykky
Koko lajiin (A.+B.)aikaa 9 minuuttia
Laji 6
Upside down and over the top
Aikaa vastaan:
Käsilläkävelypujottelu 15m
12 palomiespunnerrusta
30 wallball 20/14lbs
12 palomiespunnerrusta
Käsilläkävelypujottelu 15m
Aikakatto: 8 minuuttia
Finaalilaji
3 x 4 minuutin AMRAP:a kahden minuutin tauoilla:
A. “No carbs or sand in my toes”
12 varpaat tankoon
9 hiekkasäkki maasta pään yläpyolelle 40/25kg
B. “Dumbbells and barebells”
12 kyykkyä käsipainolla 32,5/22,5kg
9 tempausta riipusta 60/40, 50/35kg
C. “Engine power”
12 kaloria soutua
9 burpeeta soutulaitteen yli
Naisten kilpailu
Reebok CrossFit Turkua edusti 7 naista, 6 yleisessä sarjassa ja 1 masters sarjassa. Osallistujat:
Mirka Henriksson
Enni Eeronheimo
Anette Laiho
Katleena Kärkkäinen
Kaisa Niinivirta
Nea Hukkinen
Monaliisa Ketola (masters)
Monaliisa Ketola oli masters sarjan toinen tiukassa kamppailussa CrossFit Kehän Päivi Vartian kanssa. Naisten sarjassa masters urheilijoita kilpaili seitsemän. Mastersit suorittivat kaikki samat lajit kahden päivän aikana, ainoastaan painoja oli skaalattu. Monaliisan kisa kulki tasaisen varmasti läpi molempien päivien. Huonoin sijoitus oli 4. perjantain pitkässä juoksussa, parhaimmat sijoitukset ja lajivoitot “Monkku” otti lajeissa 2, 5B ja finaali B:ssä.
Monkun finaalilaji oli melkoinen sisukkuuden osoitus, sillä hänen peukalonsa murtui ensimmäisessä osiossa hiekkasäkin kahvan jumiutuessa peukalon ympäri. Silti Monkku teki vielä perään kaksi lajia. Huh huh..
Hopea ei todellakaan ole häpeä, ja olemme todella ylpeitä Monkun suorituksesta.
Yleisen sarjan mestariksi kruunattiin Mirka Henriksson, jonka suoritus viikonlopulta oli dominoiva. Mirka voitti kuusi lajia kymmenestä ja huonoin suoritus oli kolmas sija, joita oli yhteensä kolme. Tämä on uskomaton suoritus 40:nen urheilijan kisassa, kymmenen hyvin eri tyyppisen lajin kesken. Mirkan monipuolisuudesta kertoo mm. voitto 6,6km maastojuoksussa, rappussprintissä ja lajissa 4 jossa tehtiin maastavetoja ja käsiseisontapunnerruksia. Kaikki nämä vaativat hyvin erilaisia ominaisuuksia ja suosivat erilaisia kehotyyppejä. Mirka todisti olevansa sekä huippukunnossa, että heikkouksien olevan hänellä käytännössä olemattomat. Ainoa dramaattinen hetki nähtiin, kun finaalilajin viimeisessä osiossa juuri ennen alkua Mirkan ja muutaman muun naisen soutulaite alkoi päivittämään, eikä näin lähtenyt käyntiin ollenkaan. Laji starttasi muutaman sekuntin myöhässä, mutta suuremmalta farssilta vältyttiin. Haasteelta Mirka ei missään nimessä välttynyt, sillä kisassa toiseksi tullut Laura Isopoussu on niin ikään Suomen parhaita CrossFit-naisia.
Ihailimme paikalla varsinkin Mirkan ennakkoluulotonta lähtöä jokaiseen lajiin. Siinä menossa ei varmisteltu eikä jääty odottamaan vastustajien reaktioita. Ennakkoluulottomuus meinasikin kostautua lajissa 6. Mirka johti koko lajin, mutta viimeiseen käsiseisontapujotteluun mennessä Mirka epäonnistui käsiseisontakävelyssä useaan otteeseen. Tästä oli voinut tulla tukalakin paikka, sillä yläkropan hyytyessä ja paineiden lisääntyessä tulee tehtyä entistä enemmän virheitä ja virhearviointeja omasta jaksamisesta. Mirka hallitsi hermonsa kuitenkin tyylikkäästi ja vaikka menetti lajivoiton tuli kuitenkin maaliin lajin kolmantena.
Toiseksi parhaiten naisistamme sijoittui Enni Eeronheimo. Enni oli kokonaiskilpailun 6. ja hän nappasi myös yhden lajivoiton lajista 5B, jossa jännitysmomenttia nostatti alun epäonnistuneet toistot. Enni kuitenkin keräsi itsensä hienosti ja osoitti hyvää kilpailupäätä nostamalla 97,5kg lopulta kolmannella yrityksellä. Enni on parantanut aerobisia ominaisuuksiaan, mikä on herättänyt pientä pelkoa siinä miten voimalajit kulkee, mutta tämä todisti sen ettei vahvuudet niin vain katoa. Työskentelyn aerobisten ominaisuuksien suhteen on vielä jatkuttava, sillä Ennin huonoin sijoitus oli maastojuoksussa, jossa hän oli 25. Enni todisti viikonlopun suorituksellaan itselleen kuuluvansa kärkikahinoihin, muut varmasti tämän jo tiesivätkin.
Anette Laiho on kehittynyt huimasti viimeisen vuoden aikana ja odotuksia oli kisaan lähtiessä. Anette suoritti hyvin viikonlopun ajan ja oli kovatasoisessa kisassa 8. Muutamia notkahduksia lukuunottamatta Aneten työskentely oli todella tasaista ja varmaa. Juoksua ja aerobista kuntoa on parannettu keväällä ja kesällä, mutta vielä ne eivät olleet halutulla tasolla. Maastojuoksulaji jäi Aneten huonoimmaksi suoritukseksi sijoituksen suhteen, Anette oli juoksun 20. Huomionarvoista Aneten suorituksessa oli nostolaji, jossa Anette oli 90 kilon nostolla seitsemäs. Voiman hankinta on ollut Aneten harjoittelun prioriteettejä ja selvästi se ei ole mennyt hukkaan. Aneten suoritus laji 5A:ssa yllätti valmennuksen positiivisesti, sillä laji ei ollut “taululla” odotettavasti niin hyvä kuin miten Anette lopulta siitä suoriutui(7.). Mikäli kehitys jatkuu samaan tapaan, voimme odottaa Anetelta paljon.
Katleena Kärkkäinen muutti syksyllä Jyväskylään työn perässä ja niin uusi työ, kuin uudet olosuhteet ovat haitanneet kisavalmisteluja. Silti Katleena suoriutui hienosti ja oli 10. Katleenan huonoimmaksi sijoitukseksi jäi lopulta rappussprintti, jonka ajanottoa ihmettelimme kovasti(sirumittaus). Alkuperäisissä ajoissa Katleena oli huomattavasti ylempänä sijoituksissa. Myöhemmin ajat muuttuivat tarkistuksen myötä lähes tulkoon kaikilla paitsi Katleenalla, jonka aika jäi reilusti huonommaksi. Valitus- tai tarkistusmahdollisuudet olivat rajalliset joten tähän oli tyydyttävä. Paikallaolleina voimme kyllä todeta, ettei Katleenan olisi pitänyt sijoittua niin huonosti mitä lopulta oli. Katleenan sijoitus oli lajissa 1 21. Katleenan paras oli laji 5A, jossa Katleena oli 5. Katleenan kokonaissuoritus oli takuuvarmaa, tosin Katleenalla on vielä paljon enemmän annettavaa. Toivomme, että Katleenan kisaura jatkuu menestyksekkäänä myös Jyväskylää edustaessa.
Kaisa Niinivirta oli Katleenan perässä 11. Kaisalla on vielä työskenneltävää voimistelutaidoissa, mutta Kaisa todisti menneensä eteenpäin reilusti suoriutumalla käsinseisontapujottelusta. Lisäksi palomiespunnerrukset (bar muscle-up) sujuivat moitteitta.Suurin yllätys valmennukselle oli Kaisan loistava suoritus lajissa 4, jossa piti olla Kaisan heikkouksia (käsiseisontapunnerrukset). Kaisa oli lajissa huikeasti 5. Muutamia notkahduksia Kaisan sijoituksissa kuitenkin tuli, jotka tiputtivat rajusti kokonaissijoituksessa. Työ kuitenkin jatkuu ja Kaisan kärsivällisyyden tuntien, kehitys on taattu.
Nea Hukkinen pääsi ensimmäistä kertaa karsintojen kautta kisoihin, ja näin nosti itsensä Suomen CrossFit -kilpailijoiden eliittiin. Kisoihin lähdettiin vähintäänkin maltillisilla odotuksilla, mutta Nea yllätti myös itsensä ja nousi aina finaaliin asti, johon pääsi puolet eli 20 parasta naista. Nea otti myös yhden lajivoiton finaalin B osiosta ja jakoi tasatuloksen Ennin kanssa nostolajissa 5B (lajin 5A osio ratkoi voiton Ennille). Heikkoudet oli tiedossa, mutta näitä oli jo nyt parannettu huimasti. Kisojen yksi sykähdyttävimmistä hetkistä oli ehdottomasti Nean yritykset suorittaa palomiespunnerrus (bar muscle-up) ja miten hienosti yleisö eläytyi ja kannusti mukana. Kylmät väreet oli taattu. Ensi kisoissa Nea varmasti palkitsee kannattajansa. Nea oli kisoissa 18.
Miesten kilpailu
Reebok CrossFit Turkua edusti 4 miestä, 3 yleisessä sarjassa ja 1 masters sarjassa. Osallistujat:
Johannes Simola
Petteri Otranen
Matias Salmela
Mikko Hagström (masters)
Joosua Eskelinen (DNS)
Miesten masters kilpailussa oli mukana kymmenen kilpailijaa. Kisa oli tasainen ja osallistujien määrästä johtuen pisteiden jakautuminen oli tasaisempaa, suuria tiputuksia ei tullut huonoista lajeista taikka suurta etua paremmista. Mikon kisa alkoi hieman kehnosti, sillä hän oli 9. rappussprintissä. Ensimmäinen päivä kokonaisuudessaan ei ollut Mikolle suotuisa, vaikkakin kahvakuulalaji meni paremmin Mikon ollessa siinä 5. Lauantai sujui jo paljon hienommin. Päivän ensimmäisessä lajissa (laji 4) lajivoitto upealla tahdinjaolla ja hienolla liikkeellä. Mikko nousi vielä viimeisissä käsiseisontapunnerruksissa ohi ja viimeisteli lajivoiton putkeen pyörineillä tuplilla. Loppupäivä oli hyvää tasaista suorittamista nostolajia mukaanottamatta, jossa kokonaissijoitus koki lievän kolhaisun. Mikon 100kg rinnalleveto + etukyykky yhdistelmällä hän oli lajin 5b 7. Mikko osoitti taisteluhenkeä ja periksiantamattomuutta ollessaan vielä finaalin viimeisen osion ykkönen. Mikon hieno kisa päättyi kokonaispisteissä (918p) sijalle 4 vain kuuden pisteen erolla pronssiin.
Joosua Eskelisen kisa loppui jo ennen kuin ehti alkaa. Ensimmäisen lajin lämmittelyssä kylmä ilma teki tepposet ja takareisi revähti. Tämän jälkeen oli turha lähteä kokeilemaan rappujuoksuja saatika muutakaan. Joosualle oli tietysti korkeat odotukset, hallitseva Winter war mestari ja UB karsintojen kolmas. Moni katsomossa ja kilpakentillä joutuikin pettymään karvaasti tähän takaiskuun. Joosualle toivotaan nopeaa paranemista.
Treenikavereiden odotukset olivat Johannes Simolalle korkeat, muut eivät miehestä varmasti juuri muuta tienneet kuin että hän sijoittui viime vuoden Unbrokenissa neljänneksi. Oliko sijoitus vain onnekas lajien osuma, vai pystyisikö mies suoriutumaan toistamiseen samalla tasolla. Johannes joutui käymään suoran reisilihaksen kiinnityksen leikkauksessa hieman 2017 Unbrokenin jälkeen. Vaiva, joka oli tullut kyseisenä kesänä paheni huomattavasti tiukassa kisassa. Kuntoutusprojekti oli nyt vuoden perästä saatu siihen pisteeseen, että kyykkäminen oli syksyllä alkanut olemaan kivutonta. Pohdimme vielä valmennuksen ja Johanneksen kesken kisoihin osallistumisen järkevyyttä, mutta koska syksyn harjoittelu alkoi kulkemaan hyvällä mallilla päätettiin lähteä testaamaan tasoa.
Ensimmäinen päivä meni Johanneksella jopa liiankin hyvin. Kaksi lajivoittoa ja yksi toinen sija. Toinen päivä alkoikin sitten paljon huonommin. Lajissa 4 oli käsiseisontapunnerruksia, pitkäaikainen heikkous Johannekselle, jota on kuitenkin työstetty kovasti. Nykyään ne kulkevat jo todella hyvin. Lajissa Johannes lähti hakemaan voittoa, mikä ei ollut jälkiviisasteluna paras idea. Viimeisiin yhdeksään käsiseisontapunnerrukseen Johannes meni johdossa, mutta hyytyi hieman liian kovan vauhdin seurauksena. Viimeiseen toistoon tuli monta “no-rep”:ä ja yritystä. Tähän tilanteeseen tiivistyy pitkälti Johanneksen podiumpaikka. Sijoitus tippui pahasti noiden muutaman hylsyn takia aina paalulta lajin sijalle 17. Tämä on tosin juuri sitä, mistä hyvässä urheilussa on kyse. Tiukat kamppailut ja sijoitukset ovat usein muutamista sekunteista jälkeenpäin katsottuna kiinni. Loppukisa oli Johannekselta hyvää omaa suorittamista. Nostolajin heikkous tiedettiin, se meni silti hyvin. Finaalissa annettiin kaikki, mutta valitettavasti tänä vuonna se riitti ironisesti sijalle 4. Tämä kuitenkin takasi sen, ettei kyse ollut viimevuonna tuurista.
Petterin valmistautuminen oli patikointireissu pohjoiseen. Oletettavasti tämä ei ollut paras mahdollinen kisaa miettien, mutta “Petsku” oli ottanut hyvän rennon lähestymisen näihin kisoihin. Alkukauden harjoittelumotivaatio ei ollut korkeimmillaan. Harjoittelussa ei näkynyt juuri kuntoharjoittelu, mikä ei Petskulle ollut mieleisintä. Nyt kuitenkin kisaa lähestyessä harjoittelussa lisääntyi jatkuvasti kovempi intensiivisyys ja sellaisessa Petsku kukoistaa. Motivaatio alkoi jälleen löytymään ja kunto koveni. Kisa alkoi pettymyksellä, kun rappussprintti ei mennyt toivotulla tavalla. Laji on luonteeltaan todella raaka, sillä jokainen sai vain yhden yrityksen juosta raput ylös. Mokaat kerran, homma on siinä. Petsku keräsi kuitenkin hienosti itsensä seuraavaan lajiin ja otti siitä sijan 5. Petskun paras suoritus tuli finaalissa osiossa B, jossa hienolla tekniikalla suoritetut tempaukset riipusta takasivat lajissa sijoituksen 3. Muut sijoitukset vaihtelivat kympin ylä- ja alapuolella, joten lopputuloksissa sijoitus 10. oli kuvaava. Silmiinpistävää oli Petskun hyvä meno ja tekemisestä nauttiminen varsinkin lauantai iltaa kohden mennessä, jolloin usealla alkoi jo olemaan paukut loppu.
Matias jäi muutaman sijoituksen päähän finaalipaikasta ollen 23. Matias kuului siihen leiriin, joka pohdiskeli kisaan lähdön kannattavuutta. Treeniaika oli ottanut ison kolahduksen, kun Matias pääsi opiskelemaan ja treenit kotisalilla jäivät melko vähäisiksi. Arvostamme kuitenkin Matiaksen rohkeutta lähteä testaamaan omaa tasoaan ennakkoluulottomasti. Treenit jatkuvat ja tästä miehestä tullaan varmasti kuulemaan vielä paljon. Kisojen kovasta nostotasosta kertoo myös se, että Matias nosti rinnalleveto + etukyykkylajissa hulppeat 130 kiloa ja oli lajin 18.
Kuva: Unbroken by CrossFit 8000